Olen tällä hetkellä viimeistä viikkoa työharjoittelussa yhdessä ruotsinkielisessä radiotoimituksessa. Koska ei voi olettaa että kuuntelijamme osaavat suomea, pitää toimittajan mieluiten löytää haastatteluihin ruotsia puhuva henkilö. Tästä syystä haastattelupyyntöni alkaa yleensä näin:
”Hei, olen Milli yhdestä toimituksesta ja teen radiojuttua yhdestä jutusta. Puhutko ruotsia?”
Joskus sattuu sellainen mäihä että linjan toisessa päässä on suomenruotsalainen.
Useimmiten henkilö kuitenkin pienen hiljaisuuden jälkeen vaivaantuneena ilmoittaa että:
”No joo, tai siis, en minä oikeastaan, jos on ihan pakko niin kokeilen”.
Vaihdetaan kieli ruotsiksi, ja kappas, ihminen puhuu sujuvammin ruotsia kun minä englantia.
Minäkin aiemmin harrastin kielitaitoni vähättelyä. Jos jouduin puhumaan suomea, pyysin aina jossain vaiheessa anteeksi kielitaidottomuuttani.
Mistä ihmeen syystä?
Varmaan puheestani kuuli ettei suomi ole äidinkieleni, mutta kyllä minua ymmärrettiin. Sitä paitsi, mitä se jonka kanssa puhut voi tähän asiaan sanoa? Ainoa hyväksytty vastaus lienee kehuminen, ”ihan hyvinhän sinä puhut”.
Nykyään minua suoraan sanottuna ärsyttää suunnattomasti kun ihminen pienen keskustelun jälkeen pyytää anteeksi kielitaitoaan. Jos olet uskaltanut ottaa kontaktia ns. ”väärällä kielellä”, puhut sitä sen verran hyvin, ettet tarvitse pyytää mistään anteeksi. Lopeta vähättely, usko itseesi!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti